Historia

1930-luku toi mukanaan useita onnettomia yllätyksiä Evitskogin kyläyhteisölle. Eskilsin tilalla paloi kahden vuoden sisällä kolme rakennusta. Sandbackan navetta paloi perustuksia myöten ja Åkernäsissa tuli tuhosi kartanon. Sigurdsin tilalla Wohlsissa viisi rakennusta tuhoutui rajussa tulipalossa vuonna 1931. Kauklahdesta asti tulleesta paloautosta ei juurikaan ollut apua.

 

Aloitteen vapaaehtoisen palokunnan perustamiseksi teki Fredrik Hjelt Granlidistä, ja kylää vaivanneiden suurten tulipalojen takia aloite otettiin vastaan innokkaasti. Ehdotusta käsittelemään perustettiin komitea ja 11. lokakuuta vuonna 1931 pidettiin ensimmäinen palosuojakokous silloisessa Övidsborgissa. Perustettiin väliaikainen hallitus johon kuuluivatMatilda Hoffman, Doris Wikström, Artur Seger, Fredrik Hjelt sekä Gustaf Sandström. Evitskog FBK:n ensimmäiseksi päälliköksi nimettiin Erik Hoffman ja varapäälliköksi Tor Wikström. Kirkkonummen ensimmäinen vapaapalokunta oli nyt perustettu.

Palokuntatoiminta saa muotonsa 1930-luvulla

 

Aluksi sammutustyöt hoidettiin käsiruiskuilla jotka rahdattiin paikalle hevosella. Ruiskut oli sijoiteltu kylälle strategisiin paikkoihin; yksi oli Näckelsissä, toinen Åkernäsissä ja kolmas Edvin Lemströmillä. Ensimmäisessä kokouspöytäkirjassa kirjoitetaan, että moottoriruiskun hankintaa käsitellyt komitea tuli siihen lopputulokseen ettei moottoriruiskua tai mitään autolla kuljetettavaa laitetta hankittaisi, löytyyhän tulipalopaikoilta työvoimaa eikä moottoreihin voi täysin luottaa.

 

Kaksi ensimmäistä vuotta kuluivat rauhallisesti ja toiminnan käynnistämisen eteen tehtiin töitä. Kesällä 1932 palokunta järjesti kesäjuhlan johon kuului arpajaiset ja tanssia, tarkoituksena kerätä toiminnalle varoja. Juhlasta tuli perinne joka jatkuu edelleen. Seuraavana vuonna palokuntatoiminta lähti tosissaan käyntiin. Palokuntaan perustettiin naisjaosto jonka puheenjohtajaksi nimettiin Matilda Hoffman. Naisjaoston tehtävän oli järjestää ruokaa ja juomaa suurten tulipalojen aikana, mutta silloiset palokuntanaiset tukivat toimintaa myös rahallisesti yleisötilaisuuksia järjestämällä. Samana vuonna, 1933, alettiin myös miehistön harjoituksia järjestää aktiivisesti. Vuoden aikana harjoituskertoja kertyi 27 ja seuraavana vuonna hälytyksiä kirjattiin neljä. Harjoitukset järjestettiin Näckelsissä tai Storträskin rannalla. Harjoitusohjelmaan kuului enimmäkseen muodostelmia, mutta myös varusteiden, kuten letkujen ja tikkaiden käsittelyä harjoiteltiin.

 

Muutaman vuoden toiminnan jälkeen alettiin vuonna 1936 rakentaa Evitskog FBK:n ensimmäistä paloasemaa Näckelsin tilan tienhaaraan. Maata otettiin vuokralle, puutavara lahjoitettiin ja harja nousi talkootyönä. Nyt myös moottorikäyttöiset ruiskut olivat saaneet mahdollisuuden ja varusteisiin kuului moottoriruisku. Se oli raskas ja sen siirtämiseen tarvittiin neljää miestä, mutta se tuli olemaan palokunnan tärkein väline 1960-luvulle asti. 1930-luvun puolivälissä palokunnalle alettiin suunnittelemaan lippua, ja lopulta sellainen vihittiin käyttöön vuonna 1937 Toini Löfmanin luona Kylmälässä.

 

Polkupyörällä hälytyksiin

 

Seuraavana vuonna paloasemalle asennettiin sähköinen sireeni ja vanha käsikäyttöinen siirrettiin liiteriin. Erik Wasz Alisin tilalla otti vastaan hätäilmoitukset vastaten aina ruotsiksi. Nyt hälytys kuului koko kylällä, ja palokuntalaiset tiesivät äänimerkin pituudesta missä suunnassa tulipalo oli. Helge Rönnbergin kertoman mukaan hälytyksestä kuuli paloiko Kirkkonummella, Siuntiossa vai Kylmälässä, ja täten tiesi mihin suuntaan auto oli matkalla ja palokuntalainen saattoi mennä tien sivuun odottamaan auton saapumista. Jos palo oli toisella suunnalla mentiin asemalle polkupyörällä, mutta aina ei ehtinyt mukaan. Koska paloautoa ei ollut, Herman Gustavsson tarjosi kuorma-autollaan kyydin sekä miehistölle että varusteille.

 

Suullisten lähteiden mukaan lähes kaikki kylän 18-50 vuotiaat miehet, niin rengit kuin virkamiehetkin kuuluivat palokuntaan.Erik Ekmanin mukaan tunnelma oli mitä parhain ja muiden kyläläisten tapaaminen oli mukavaa. Sammutusasuja ei 30-luvulla ollut, joten yleensä hälytyksiin mentiin omissa työvaatteissa. Juhlallisuuksia varten miehille jaettiin omien tummien housujen kanssa käytettävä tumma takki, ja tulipaloissa käytettäväksi oli tähdellä koristeltuja kypäriä. Helge Rönnberg muistelee kypärän olleen kömpelö ja hankala, eikä se päässä edes nähnyt mitään, joten sitä ei juuri käytetty.

 

30-luvun loppua kohden allekirjoitettiin ensimmäinen sopimus Kirkkonummen kunnan kanssa. Evitskog FBK sitoutui toimimaan kunnan sammutustoimen tukena 4000 markan korvausta vastaan.

Vapaaehtoista ilmatorjuntaa palotorjunnan sijaan sotavuosina

 

Evitskog FBK:n toiminnantäyteisen 30-luvun lähestyessä loppuaan ja sodan lähestyessä kutakuinkin kaikki yhdistystoiminta kaikkein välttämättömintä sammutustoimintaa lukuunottamatta hiipui. Vapaaehtoista toimintaa kuitenkin esiintyi ilmatorjunnan muodossa. Kaikki kynnelle kykenevät, niin pojat kuin tytötkin, pitivät vahtia Åkernäsbergetille rakennetussa tornissa ja ilmoittivat havaituista lentokoneista ja tulipaloista. Kylän ilma- ja palotorjuntatoiminnan järjesteliHerman Gustavsson joka sai siihen sotapalveluksesta lomaa. Sekä pojat että tytöt saivat näyttää kykynsä hälytysryhmän koostuessa heistä. Koulussa harjoiteltiin tikkailla kiipeämistä eivätkä korkeat paikat kertoman mukaan naisväkeäkään pelottaneet.

 

1940-luku - Sodan uuvuttamat palokuntalaiset saavat ensimmäisen paloauton

 

Sodan jälkeisinä vuosina kiinnostus palokuntatoimintaa kohtaan oli vähäinen. Sota oli uuvuttanut kyläläiset ja kotona riitti töitä. Yhteiskunta näytti panostavan paloturvallisuuteen entistä enemmän, minkä pessimistisesti luultiin merkitsevän vapaaehtoistoiminnan loppua. Toiminnan jaloilleen saaminen kesti viisi vuotta, ja alle saatiin vihdoin paloauto. Kirkkonummen luovutettua Porkkalan Neuvostoliitolle yksi tulevan sotilastukikohdan alueella olleista paloautoista sijoitettiin Evitskog FBK:n autotalliin.  Gustafssonin kuorma-auto vaihtui Ford V8:an. Gustafsson oli edelleen se joka useimmin istuutui ratin taakse, mutta kylän ammattikuljettajat Erik Montén ja Ingvald Lindberg saivat myös kokemusta hälytysajosta.

 

Toimintaansa rahoittaakseen palokuntalaiset kiersivät omaa sekä naapurikyliä keräämässä pieniä lahjoituksia palokunnan hyväksi. Paikallisten lähteiden mukaan Kylmälän kesäasukkaat olivaterityisen anteliaita, mahdollisesti oman kyläpalokunnan puuttumisen takia. Palokunnan suurin tulonlähde oli kuitenkin aina ollut juhannuspäivänä Övidsborgissa järjestettävä kesäjuhla. 40-luvulla juhlallisuuksiin kuului muun muassa Näckelsistä Övidsborgiin Etelä-Lohjan puhallinorkesterin tahdissa marssinut paraati.

Tehtävämäärät moninkertaistuvat 1950-luvulla

 

Vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan kohdistuneet paineet kasvoivat 1950-luvulla. Palokunta joka 30- ja 40-luvuilla sai pari tehtävää vuodessa saatettiin 50-luvulla hälyttää jopa 15 kertaa vuodessa.

 

1950-luku toi palokuntatoimintaan myös urheilun, enimmäkseen silloisen joukkueenjohtajan Sven Ehnströmin toimesta. Miehistö opetteli suunnistamaan tutustuen samalla omaa kylää ympäröivään maastoon. 50-luvulla myös pojat toivotettiin tervetulleiksi palokuntaan. Nyt koulupojatkin saivat kokea palokuntaelämää kun "poikatoiminta" aloitettiin vuonna 1958 Gösta Lindströmin johdolla. Kyseessä oli alku nykyiselle nuoriso-osastolle, joka siitä lähtien on turvannut palokunnan miehistön vaihtuvuuden. Oman paloauton hankkimista alettiin suunnitella. Kunnan omistaman sammutusauton lisäksi vuonna 1957 hankittiin pienempi maastoauto, Land Rover, joka on palokunnan omistuksessa edelleen.

1960-luku - Varusteita uudenaikaistetaan

 

60-luvulla koetaan jälleen uusia ennätyksiä hälytysmäärissä. Uusi vuosikymmen alkaa dramaattisesti metsäpalolla Meikon järven tuntumassa, Siuntion puolella. Palon hallintaan saamiseksi palomiehet taistelivat vuorokauden ajan hankalassa maastossa raskailla työvälineillä. Tuolloin sammutusmiehenä toiminut Ole Sandström muistaa palon erityisen dramaattisena. "Järven yli täytyi soutaa vanhalla puuveneellä moottoriruisku kyydissä.  Lindströmin Gösta souti ja vene pysyi juuri ja juuri pari senttiä vedenpinnan yläpuolella. Uppoaminen ei ollut kaukana."

 

1960-luvulla palokunnan varusteita uudenaikaistettiin. Savusukeltajille hankittiin paineilmalaitteet ja kunta kustansi jäsenille hälytyspuhelimet. Alettiin järjestää kalustonkösittelykilpailuja joissapalokunnat vertailivat taitojaan. "Emme me kauhean hyviä olleet" kertoo Helge Rönnberg Evitskogin kilpailumenestyksestä. "Joskus saatoimme sattuman kaupalla voittaa". Vuonna 1966 Gösta Lindström valittiin palokunnan päälliköksi palokunnan perustamisesta saakka päällikkönä toimineen Erik Hoffmanin seuraajaksi. Harjoituksissa alettiin keskittyä enemmän kalustonkäsittelyyn sulkeisten jäädessä pois.

1970-luku - Evitskog FBK:sta tulee sopimuspalokunta

Entisestä syrjäkylästä on nyt tullut läpikulkupaikka. Yhteiskunta on muuttunut siinä määrin että yksinkertaisen paikallisen palokunnan sijasta tarvitaan nyt suuronnettomuusvalmius joka ulottuu pitkälle oman kylän ulkopuolelle.

 

Vanha sammutusauto oli ajanut viimeisen hälytysajonsa joka päättyi Sigurdsin tilan kohdalla ojaan. Korjauskelvottomassa kunnossa ollut auto vaihdettiin vuonna 1971 International-merkkiseen sammutusautoon. Uusi entistä suurempi auto ei mahtunut silloiseen autotalliin, jota jouduttiin talkoovoimin laajentamaan. Palokuntatoiminta alkoi suuntautua sammutustyöstä entistä enemmän myös pelastus- ja vahingontorjuntatyöhön. 70-luvulla kirjattiin ensimmäistä kertaa etsintä- ja öljyntorjuntatehtäviä tulipalojen lisäksi. Nuoriso-ohjaaja Holger Berhällin ansiosta nuorisotoiminta käynnistyy kunnolla.

Vuonna 1978 allekirjoitetaan uusi sammutussopimus Kirkkonummen kunnan kanssa ja Evitskog FBK:sta tulee sopimuspalokunta. Kunta kustantaa juoksevat kulut ja maksaa miehistölle korvauksen tehtävistä palokunnan vastatessa sammutus- ja pelastustoimesta. Samana vuonna miehistölle kirjataan ensimmäistä kertaa yli 1000 miestyötuntia. Seuraavana vuonna aletaan suunnitella tontin hankintaa uutta paloasemaa varten. Kauppakirja allekirjoitetaan syksyllä ja rakennusmestari Hans Lehtinen aloittaa uuden paloaseman suunnittelun.

 

1980-luku - Uusi vuosikymmen, uusi paloasema

 

1980-luku tuo uusia haasteita miehistölle. Porkkalanniemen edustalla sattunut öljyvahinko vaatii miehistöltä 673:n tunnin työn jotta öljy saadaan kerättyä vesistöstä.

 

Vuonna 1982 Hans Sandtsröm astuu puheenjohtajantehtävää vuodesta 1964 palvelleen Sven Ehnströmin seuraajaksi. Samana vuonna uuden paloaseman paperityöt saadaan valmiiksi ja rakennustyöt aloitetaan Gösta Lindströmin johdolla. Työssä kertyy sekä palkallisia että talkootyötunteja ennen kuin Kylmäläntien risteykseen noussut näyttävä uusi paloasema vihitään käyttöön vuonna 1984.

 

Uusien tilojen ansiosta miehistön vahvuus kasvaa ja eteen tulee ajoneuvohankinta. Miehistönkuljetusautoksi hankitaan käytetty Volkswagen-merkkinen pakettiauto jonka palokunta kustantaa itse kunnan määrärahojen ollessa riittämättömiä. Pakettiautosta tehdään yhdeksänpaikkainen miehistönkuljetusauto. Palokunnan muut autot alkavat vanheta sammutusauton ollessa vuosimallia 1971 ja maastoauton ollessa vuodelta 1957.

Vuonna 1985 Kim Hellström valitaan uudeksi päälliköksi. Seuraavana vuonna miestyötunteja kertyy yli 2000 ja vuonna 1989 hälytyksiä kertyy ennätysmäiset 39. 80-luvulla sammutus- ja pelastustoiminta kokee suuria muutoksia. Enää ei ainoastaan sammuteta paloja, vaan palokunta joutuu selvittämään lähes tilanteita kuin tilanteita. Tämän johdosta toiminta suuntautuu miehistön koulutukseen.

1990-luku - Naiset löytävät paikkansa palokunnassa

 

Vuonna 1990 Kirkkonummi liitetään Helsingin aluehälytyskeskukseen. Miehistön aktiivinen koulutus jatkuu ja erilaisia kursseja käydään ahkerasti. Tehtävien monipuolisuudesta huolimatta sammutustehtävät ovat edelleen palokunnan tärkein tehtävä.

 

Vuonna 1993 paloaseman ja Osuuspankin välissä oleva pelto vuokrataan harjoituskentäksi. Seuraavan vuoden toukokuussa Mellersta Nylands brandkårsförbundetin mestaruuskilpailut järjestetään uudella kentällä. "Evitskog FBK omassa luokassaan kotikentällä" kirjoitta Oscar Västra Nylandissa Evitskogin joukkueiden voitettua useimmissa luokissa. Palokuntanaiset tekevät ensiesiintymisensä kilpailukentällä. Kuusi naisosaston jäsentä osallistuivat kilpailujoukkueeseen ja voittivat Luoman joukkueen tyylipuhtaalla suorituksella. Samana vuonna ensimmäiset tytöt liittyivät nuoriso-osastoon.

Vuonna 1995 on puheenjohtajan vaihtumisen aika. Rolf Haapan seuraajaksi astuu Sixten Malmström. Hälytyksiä kertyy 42, jälleen uusi ennätys. Samana vuonna on Evitskogin vuoro isännöidä Finlands svenska brandvärnsförbundetin viikonloppuleiriä. Övidsborgiin majoitetaan yli sata palokuntanuorta jotka kilpailevat kalustonkäsittelyssä ja tietokilpailuissa viikonlopun aikana. Naisosasto hoitaa muonituksen.

 

Vuonna 1996 Rolf Hurtta valitaan päälliköksi Kim Hellströmin yhdentoista vuoden johtajuuden jälkeen. Vanha miehistönkuljetusauto vaihdetaan uuteen Ford Transitiin. Palomiesten lakko lisää VPK:n paineita ylimääräisen vastuun ja useampien hälytysten myötä. Mainittakoon Evitskog FBK:n merkittävästä panoksesta Finnsbackassa palaneen kerrostalon sammutustöissä, joissa vakinainen palokunta ei ollut mukana.

 

Seuraavana vuonna Dolly Grönberg väistyy naisosaston puheenjohtajan paikalta 33 vuoden jälkeen, ja Solveig Hurttavalitaan hänen seuraajakseen. Ulla Lemström valitaan ensimmäisenä naisena palokunnan hallitukseen. Vuonna 1998Henrika Malmström käy sammutustyökurssin ensimmäisenä naisena ja allekijroittaa kunnan kanssa henkilökohtaisen sopimuksen. Vuonna 1999 palokunta ostaa harjoituskentän turvatakseen tulevat harjoitus- ja kilpailutilaisuudet.

 

Vuosituhannen vaihteessa Evitskog FBK näyttää jälleen kyntensä kilpailutilanteessa. Sekä nais- että miesjoukkue valitaan karsinnoista Turussa järjestettäviin kalustonkäsittelyn SM-kilpailuihin syyskuussa 2000. Naisjoukkue ylittää odotukset saavuttaessaan SM-pronssia, miesjoukkueen sijoittuessa seitsemänneksi.

 

Samana vuonna aletaan aluetasolla keskustella koko Keskiuusimaan kattavaa pelastustoimea. Vuodenvaihteessa 2001 uudistus toteutuu, ja Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi ja Vihti yhdistyvät Espoon aluepelastuslaitokseksi.

 

Tämä katsaus Evitskog FBK:n historiaan kertoo eläväisestä palokunnasta joka on toiminut yhetiskunnan hyväksi. Evitskogin kyläyhteisöä on 70 vuoden ajan yhdistänyt palokuntatoiminta, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Loppukoon tämä katsaus Helge Rönnbergin sanoihin: "Jokin on pielessä jollei kukaan sammuta".

 

Kirjottanut Henrika Malmström

(Suomentanut Niko Loimijoki)

 

Lähteet:

Historiken från 40-årsjubileumet, kirjoittanut Jarl Nyberg

Historiken från 50-årsjubileumet, kirjoittanut Jarl Nyberg

Historiken från 60-årsjubileumet, kirjoittanut Kim Hellström ja Johan Nyberg

Palokunnan omat pöytäkirjat

Lehtileikkeitä Västra Nylandista ja Hufvudstadsbladetista

20161111-211433_p13
historia1
historia2
historia3
historia4